Ohessa kuva Räsymattovaraston yrittäjästä noin 40 vuotta sitten. Oman kodin tuvassa otettu kuva ja räsymattojen keskellä… Meillä kotona oli moneen malliin räsymattoja.. Tuvassa niitä oli aivan vierivieressä aina juhlapäivien aikaan ja arkena vähän harvemmassa… Näillä matoilla oli tarkka järjestys että raidat osuivat varmasti samalle kohdalle 🙂

Oikein kun muistelen, niin huomaan että kotini räsymatoista löytyi todella joka lähtöön.. 🙂 Isot räsymatot olivat tosi painavia.. Oranssi matto oli suosikkini, koska siinä oli päissä värikkäät kanttaukset.. 🙂 Eteisen ohuet kesämatot menivät aina läjään kun sisälle ryntäsi Turrekoira juoksun kanssa tai lauma lapsia…  Jotkut vanhoista matoista olivat tosi haalistuneita, mutta niillä olikin takanaan jo vuosikymmenet elämää.. Ja niin, tietenkin, mukaan mahtui myös räsymatto, jonka nurkat olivat aina rullalla… 😄 Olihan toki meilläkin ”ostomatto”, mutta voi niin karkea ja kylmä paljaita jalkapohjia vasten…

Kotona sain jo aika nuoresta asti kutoa ja äidin kanssa kansalaisopiston kutomakerhossa kulkiessani minulle lankesi monesti loimilankojen niisintä ja kaiteeseen pistely sillä aikaa kun äiti ja isä olivat navettahommissa.

Välillä oli muutamia vuosia että kudontaharrastus jäi vähemmälle, mutta Tornioon muuttaessani ja lasten ollessa pieniä, myös serkkuni tekemät kangaspuut muuttivat perässäni. Kun muutama vuosi sitten työni muuttui kevyemmäksi, alkoi olla taas aikaa istua kangaspuiden äärellä.. kudevalikoima oli aika pieni alkuun, mutta vähitellen se on kasvanut….😉

Viime vuonna kun opiskeluni keskeytyi siihen, etten saanutkaan harjoittelupaikkaa (tähän vaikutti yht´äkkiä ilmaantunut Korona epidemia) aloin miettiä että mitäs jos työllistäisinkin itseni ja alkaisin kutomaan mattoja ihan muillekin asti. Tuttavan kauppaamat toiset kangaspuut vauhdittivat tätä päätöstä.. Omassa pihassa autotallirakennuksessa oli varasto ja siellä olin kutonut aiemmin, mutta sitäpä laajennettiin ja sainkin sinne mukavasti tilaa kaksille kangaspuille ja kudelaatikoille 🙂 Kuteita ja tarvikkeita sain mukavasti kangaspuiden mukana ja tätini lopettaessa oman kankurin taipaleensa.

Tästä siis tulee nimi Räsymattovarasto, koiralle kun huikkaa että mennään varastoonvarastoon tai kutomaankutomaan, niin se on heti juonessa mukana ja pitää kiitettävällä sinnikkyydellä kutojalle seuraa 😄

Toivon että tekemistäni matoista on iloa muillekin pitkään 🙂